Blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blogi


Julkaistu , julkaisija

Lyö hynttyyt yhteen vain ihmisten kanssa, jotka jakavat arvosi

SilverC

Kauneus on perusoikeus. Tämä lause pyörii päässäni nykyään melkein koko ajan. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Ja välillä myös yöllä. Mieli pursuaa ideoita, toki välillä myös huolia.

 

Aina kun aloittaa elämässä uutta, myös itsetuntemus kasvaa. Kun herään kello kaksi yöllä miettimään, olenko muistanut tehdä sen ja sen asian, otan sitten aamun vähän rauhallisemmin. Tämänkin olen siis elämässä oppinut: kello ei huoliyön jälkeen soi 6.30.

 

Toki useimmiten herään aivan innoissani, koska suurin osa päivistä tuo tullessaan mukavia uutisia.  Hyvä syy juoda juhlakaffet oli esimerkiksi hetki, kun saimme tietää, että Suomalaisen Työn liitto on myöntänyt meille Design from Finland -merkin käyttöoikeuden.

 

Olemme kehittäneet mallistoamme nyt vuoden. Meille on itsestään selvää, että kauneus ja muotoilu ovat menestyksemme kivijalkoja. Suunnittelijamme Nina Kyber on opettanut minut ajattelemaan kauneuden ja toimivuuden yhdistämistä aivan uudella tavalla. Miten saamme aikaan kauniin ja helppohoitoisen kashmirvillatakin, jossa kädentietä on tuotu sopivasti alaspäin? Tätä olemme pähkäilleet, ja pian on valmiina kashmirvillatakkeja, joissa taatusti jokaisella on hyvä olla.

 

Mutta nyt takaisin tuohon päässä pyörivään lauseeseen eli kauneuteen perusoikeutena. Kun ensimmäiset vaatteet saapuivat tänne showroomiin Helsingin Museokadulle, minulle tuli tunne, että en malttaisi pysyä täältä hetkeäkään poissa. On ihanaa hypistellä kashimirista tehtyjä ponchoja sekä puseroita ja kuvitella, että pian joka puolella kulkee ihmisiä Fitzgrey-mallistomme vaatteet päällään. Itse olen mallistomme kävelevä mainos nykyään. Yksikin päivä tuntematon mies ihasteli Fitzgrey-mallistomme tunikaa ja kysyi minulta, mistä voi ostaa päälläni olevan tunikan vaimolleen. Ihan pian, kunhan mallisto tulee tuotannosta!

 

Jotta mallistot valmistuvat ja kauppa lähtee pyörimään, tarvitaan paljon osaamista. Meidän yhteinen onnistumisemme täällä Silverin päämajassa onkin monen ihmisen osaamisen summa. Elina miettii tuotekehitystä, Nina suunnittelee mallistoja ja tuotteita verkkokauppaamme. Minä teen kaikkea sekalaista, eniten pähkäilen myynnin ja markkinoinnin kanssa. 

 

Mutta niin sanottujen näkymättömien silveriläisten piiri onkin sitten paljon meitä ydinjoukkoa suurempi. Tässä hommassa on mukana koko joukko osaavia ja ajattelevia osakkaita, jotka ovat uskoneet jo alkuvaiheessa ideoihimme, brändiimme ja nyttemmin ihan konkreettiseen toimintaan. Minulle on tärkeää, että he ymmärtävät yrityksemme arvot ja myös vaativat niiden toteutumista käytännössä. Jos kysytte minulta neuvoja yrityksen perustamisessa, annan ainakin tämän: Kun mietit yrityksesi osakkaita ja sijoittajia, pohdi jakavatko he yrityksesi arvot. Jos näin ei ole, he ovat vääriä ihmisiä. Meillä yhdistäviä tekijöitä ovat arvokas elämä, jatkuva kehittäminen ja vahva luottamus.

 

Näkymättömien silveriläisten piiri on vielä osakkaitakin laajempi, mistä kertoo sekin, että naisten vaatemallistomme vaatteet on nimetty tyttäriemme mukaan: Frida, Peppina, Vivian ja Ines. Perheenjäsenet, ystävät ja sukulaiset muodostavatkin tässä kiehtovassa mutta samalla myös epävarmassa tilanteessa mahtavan tukiryhmän. Välillä ihan liikutun, kun aviomiehenikin häärää täällä toimistolla oman toimensa ohella remonttireiskana ja kymmenenvuotias poikani hinkkaa toimistomme vessanpönttöä puhtaaksi. Kun tuota tohinaa katson, nielen myös hetkessä lievän harmistukseni mieheni säännöllisistä, mutta eiainaniinasiantuntevista neuvoista. Kyllähän sydänkirurgi nyt vaatteiden hinnoittelusta kaiken tietää!

 

 

Lämmöllä,

Heli

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Minäpä uskalsin palkata ensimmäisen työntekijän!

Heli2

 

Nyt on sitten pidetty yrityksemme ensimmäinen työhaastattelukin. Ja hyvä sellainen. Palkkasin nimittäin startup-firmaamme ensimmäinen työntekijämme!

 

Välillä minua vaivaa yrittäjyyskeskustelujen kielteisyys, välillä taas ärsyttää niiden kaikenkarvainen hypetys. Otanpa nyt esimerkiksi vaikka tämän poliitikkojakin kuumottaneen aiheen eli ensimmäisen työntekijän palkkauksen. Pessimistien mielestä tämän pitäisi olla äärimmäisen vaikeaa, kun taas hypettäjät korostavat vain, miten ihanaa ja helppoa yritystä on kasvattaa.

 

Tässä asiassa olen keskitien kulkija eli realisti. Talousasioissa olen melkeinpä inhorealisti. En halua olla yksi niistä yrittäjistä, joka selostaa muutaman vuoden kuluttua, että oli niin ihanan luovaa palkata uusia kivoja ihmisiä, mutta jäipähän siinä luovuuden hötäkässä tellit ja lellit maksamatta.

 

Miksi palkkasimme ensimmäisen työntekijämme? No, yksinkertaisesti siksi, että emme tule enää toimeen ilman tuotepäällikköä. Mallistojemme jatkuva kehittäminen vaatii osaajaa. Yhtiökumppanini Elina oli työskennellyt aikaisemmin suunnittelija Nina Kyberin kanssa ja vinkkasi minulle, että tässä saattaisi olla oikea ihminen.

 

Alusta asti minusta tuntuikin, että tässä hän on. Miten voi kahden ihmisen arvomaailma ja tapa suhtautua elämään kohdata näin hienosti! Mutta yritin myös toppuutella itseäni, koska työhaastattelussa ei auta innostua liikaa vaan pitää pää kylmänä.

 

Ehkä tämä työhaastattelu meni muutenkin vähän toisin kuin yleensä. Sen sijaan, että olisin vain kysellyt Ninalta hänen ajatuksiaan ja ominaisuuksiaan, kerroin brändistämme ja suunnitelmistamme. Toki myös tolkutin hänelle, tietääkö hän varmasti, että on lähtemässä vakaasta työsuhteestaan kohti startup-yritystä. Oli kyllä hienoa, kun Nina keskustelumme jälkeen totesi: ”Minulle ei ole kukaan missään yrityksessä selittänyt näin tarkkaan asioita. Minä luotan sinuun ja haluan lähteä ilman muuta mukaan.”

 

Siitä tämä sitten lähti. Aamulla toimistolle ensin saapuva keittää kaffet. Sitten alamme hommiin. Minä olen kokeillut mallistoamme kymmenien ihmisten päälle, ja Nina on ryhtynyt noiden kokemusten perusteella parantelemaan mallistoa. Esiin on noussut miljoonia erilaisia yksityiskohtia, joita en ollut tullut edes ajatelleeksi. Lasketaanko vielä hihantietä alemmas, jotta käyttäjän on helpompi pukea tämä päälleen? Onkohan pesumerkki tässä kohtaa hyvässä paikassa? Onkohan tämä tähän vaatteeseen sopiva kangas?

 

Kyllä hyvä työkaveri on elämän ilo! Eilen katselimme Ninan kanssa kashmir-mallistoamme mallinukkejen päällä. Huh huijaa, että olivat upeita. Yhdessä totesimme, että tästäkin mallistosta tulee ihan mahtava.

 

Pian sinäkin pääset kokeilemaan!

 

Lämmöllä,

Heli

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Yksi puhelinsoitto muutti maailmamme – hyppää mukaan startup- yrityksemme tarinaan

Silver Clothing

Yhdestä puhelusta voi lähteä liikkeelle iso tarina. Näin kävi minulle ja yhtiökumppanilleni Elinalle. Tässä me nyt olemme – uudessa showroomissamme Museokadulla Helsingin Töölössä. Vielä täällä on melko tyhjää, mutta pian katutason huiman korkeaa tilaa täyttävät mallirekit, suunnittelupöydät ja ompelukonekin. Sekä tietysti uudet vaatemallistomme, jotka on suunniteltu ja tehty ihmisiä varten. Me nimittäin puhumme mieluummin ihmisistä kuin asiakkaista. Asiakas ostaa, mutta me haluamme tarjota ihmisille vaatteillamme aivan uuden elämän.

 

Mutta palataan ensin siihen minun ja Elinan ensimmäiseen puheluun. Minulla oli sen soittamiseen kaksi kimmoketta. Ensimmäinen oli se, että näin ympärilläni liikaa pelokkaita ihmisiä. Toinen syy oli Martta-mummoni.

 

Sairastuin vuonna 2015 melanoomaan ja kävin läpi tuskallisen elämänvaiheen. Oli luontevaa liittyä sosiaalisessa mediassa ryhmiin, joissa me melanoomaa sairastavat jaoimme kokemuksia ja tuimme tosiamme. Noissa keskusteluissa huomasin yhä useammin, että kaltaiseni ihmiset todella pelkäsivät aurinkoa – aivan kuten minä itsekin. Kun muu perheeni lomamatkoilla käveli kadun aurinkoista reunaa kasvot taivaalle suunnattuina, minä suuntasin vaistomaisesti kadun varjoisalle puolelle.

 

Koska en kuitenkaan ole syntynyt tänne maailmaan varjoissa hiipimään, aloin etsiä UV-suojattuja vaatteita aikuisille. Kummastuksekseni en löytänyt kuin uima-asuja tai rantavaatteita. Ei siis yhtäkään vaatetta, joka päällä olisin voinut mennä töihin tai tapaamaan ystävää kahvilaan! Päätin, että asialle täytyy tehdä jotakin.

 

Martta-mummoni puolestaan sai minut innostumaan vaatealasta. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni isovanhempieni kanssa ja tehtäviini kuului mummon vaatteiden vetoketjujen vetäminen. Martalla oli maailman parhaimmat sääret, mutta vankan keskivartalon takia hänen oli vaikea pukea vaatteita päälleen, saatikka löytää sopivia. Jonnekin takaraivooni jäi kolkuttelemaan suunnitelma: jonakin päivänä minä olen töissä yrityksessä, joka tekee kauniita vaatteita Martta-mummon kaltaisille ja kaikille niille, joiden on vaikea saada vaatteita ylleen.

 

Melanooman pelko ja Martta-mummo mielessäni tartuin siis puhelimeen ja mietin, että Aalto- yliopistossa on varmaan parasta osaamista vaatteiden osalta. Jos haluaa tehdä vaatteita, joissa on UV-suoja ja vaatteita, jotka jokaisen on helppo pukea päälleen, tarvitsee jonkun, joka osaa alan.

 

Olen tehnyt työurani markkinoinnin ja myynnin parissa ja voisin väittää osaavani sen. Kun Elina vastasi puhelimeen, tuli heti tunne, että tämän ihmisen tapaamista olen odottanut jo pitkään. Sanoin heti alkuun, että minulla ei ole minkäänlaista kokemusta tekstiilialalta, mutta voisitko kertoa minulle…Kysymyksiä riitti!

 

Ja Elinahan kertoi. Hän on monessa yrityksessä vaikuttanut ja yliopistouraa tekevä tekstiili- ja vaatetustekniikan diplomi-insinööri ja materiaalitekniikan tohtori. Puhelun lopussa ehdotin, että tarjoaisin mielelläni kaffet, jos tapaisimme. Kun tapaamispäivä viimein koitti, olin tietysti unohtanut lompakkoni kotiin. Mutta ei hätää, Elina tarjosi ystävällisesti ne rehvakkaasti lupaamani kupposet.

 

Elina sanoi sen ensin: Eikös meidän kannattaisi perustaa yhdessä yritys? No kyllä kannattaisi, vastasin heti. Jo ensitapaamisessa tajusin, että kun laitamme osaamisemme ja jatkuvan halumme oppia uutta yhteen, meillä on koossa mahtavat mahdollisuudet. Elämä on parhaimmillaan, kun kaksi ideoita pursuavaa ihmistä löytää toisensa ja pääsee suunnittelemaan asioita yhdessä! Olemme molemmat oppineet, että omaan osaamiseen kannattaa luottaa, mutta ei väärällä tavalla. Kannattaa aina kuunnella muita osaajia. Kun olemme tavanneet rahoittajia, he ovat olleet poikkeuksetta innostuneet yrityksestämme ja antaneet hyviä neuvoja. Olemme testailleet mallistoamme monilla ihmisillä ja saaneet arvokasta palautetta.

 

Kun nappien sijaan tarroin suljettavaan paitaan epäilevästi suhtautuva mies kertoi paidan olleen hänen elämänsä paras ja nopeimmin päälle puettava paita, tuntui onni meidän molempien sydämessä asti. Tai kun kotisairaanhoidossa työskentelevä lähihoitaja innostui vaatteistamme ja halusi kaikkien suomalaisten kuulevan niistä, päätimme oitis, että näin tulee tapahtumaan.

 

Uuden yrityksen perustaminen on melkoinen seikkailu. Sen olemme saaneet jo todeta moneen otteeseen, vaikka tarinamme on vasta alussa. Täällä blogissa kerron sinulle meistä, yrityksemme eri vaiheista ja iloisista uutisista.

 

Siispä, liity joukkoomme ja tilaa Silver Clothing-postia itsellesi! (linkki uutiskirjeeseen) Me tarvitsemme Sinun ideoitasi ja kerromme mielellämme Sinulle kuulumisiamme.

 

Seuraavissa blogeissa pääset tutustumaan myös yhtiökumppanini Elinan ja tuotepäällikkömme Ninan ajatuksiin. Niin, toden totta, startup-firmassamme on jo yksi työntekijä! Siitä lisää seuraavalla kerralla.

 

Lämmöllä,

Heli Vähäsilta

Toimitusjohtaja

Silver Clothing

Lue koko viesti

Klarna Checkout
kauppiaan tiedot